Metsänsyrjän tarina 

Metsänsyrjä ei syntynyt yhdessä hetkessä. Se on ajatus, joka on kulkenut mukana vuosikymmeniä. Jo pitkään mielessä oli pieni haave – muutama lammas, pari kanaa, rauhallinen elämä eläinten kanssa.
Eläimet ovat aina olleet osa elämääni. Kotona on ollut aina kissoja, kaloja ja jokunen lintukin oli. Nuorempana olin heppatyttö, vaikka vuodet veivätkin hetkeksi toisaalle.
Mutta sitten tapahtui jotain, mikä muutti suunnan.
Kaksi pientä kilipukkia tarvitsi kodin. Ne olivat syntyneet tilalle, mutta niiden kohtalo oli jo päätetty – ilman uutta paikkaa ne olisivat päätyneet teuraaksi. Hain ne kotiin. Siitä hetkestä Metsänsyrjä oikeastaan alkoi.
 
Paikka, jossa saa olla

Metsänsyrjä on nimensä mukaisesti syrjässä – metsän laidassa, kaukana kiireestä. Täällä elämä kulkee rauhallisempaa tahtia. Pihapiiri ei ole koskaan täysin hiljainen: pellolla kulkevat peurat, jänikset vilahtavat metsän reunassa, ja vuodenaikojen mukana saapuvat joutsenet ja kurjet tuovat oman äänensä maisemaan. Täällä eläimet eivät ole tuotantoa tai numeroita. Ne ovat yksilöitä, joilla jokaisella on oma tarinansa. Osa jää tänne loppuelämäkseen. Osa saa levähtää, toipua ja jatkaa sitten matkaa eteenpäin. Yhteistä niille kaikille on yksi asia, täällä niiden ei tarvitse enää pelätä.
 
Miksi olemme olemassa

Metsänsyrjä on syntynyt sydämestä. Ei suurena suunnitelmana, vaan haluna tehdä oikein silloin, kun mahdollisuus tulee vastaan. Haluna tarjota edes muutamalle eläimelle erilainen loppu – tai oikeastaan uusi alku. Tämä paikka ei pelasta maailmaa. Mutta se voi muuttaa yksittäisen eläimen koko elämän. Ja joskus se riittää.

Mitä toivon sinulle

Jos olet löytänyt tänne, toivon että pysähdyt hetkeksi. Ehkä tunnet samaa rauhaa, jota täällä voi aistia. Ehkä tunnistat sen pienen ajatuksen, joka joskus herää –että haluaisi auttaa. Metsänsyrjä on olemassa, koska joku pysähtyi ja sanoi: "Minä voin ottaa nämä." Ehkä jonain päivänä joku toinen tekee saman.

Kuvia tilalta